Ne yhdet jalat jää nyt pois tästä kuvasta, mutta saatiin me sentään kolmet jalat kuvattua. Aika kaunista ja nättiä ja vähän söpöäkin, eikö vaan. :)
..tai puuttuhan tästä ne miehiset jalat, mutta mitäs niissä nyt on esiteltävää..huonosti hoidetut kynnet ja kaikkea! ;)
Aika vähän öitä enää, tänään pestään pyykkiä!
Heh, mitä photoshoppailua! Yritin vähän tuota taustaa häivyttää ei-niin-ilmiselväksi. Onko tässä meiän reissuauto? Eeii..ei se sentään ole tämä, vaan tällä hurautamme sitten lentokentälle. Kuljettaja on varattu sekä meno- että paluumatkaksi, joten ei tarvitse kentän ilmaisessa parkissa autoa sentään pitää.
Kyseinen biili on kuskannut väkeä ennenkin kentälle ja takaisin ja vieläpä ihan hyvällä menestyksellä. Laukut mahtuu (ainakin mennessä) ja väellekin on tilaa. Mikä lie, Ooppeli tai joku semmonen.
(Huomautuksena, että ko. autoon odotellaan jotain osaa saapuvaksi ehkä torstaina ja ehkä auto ehditään saada kuntoon ensi tiistaiksi..voi että, kyllä “ehkä” on ihana asia! Ja jopa mun autotietämyksellä se vika kuulosti semmoselta, että..no vakavalta. :D Ehkä menemmekin bussilla!)
Daisy – juuri oikea henkilö kirjoittamaan autoesittelyä!
Matkaajat ovat nyt kiireisiä viime hetkien valmisteluiden kanssa! Kate sai tänään uudet kynnet varpaisiin (eli jarpaisiin) ja taidettiinpa sitä naamaakin nyppiä nätemmäksi (sikälimikäli se on mahdollista! :)). Daisyä odottaa loppuviikolla samanlainen setti ja eiköhän mein hiuksetkin vielä pientä käsittelyä saa…
Siis aivan hirvittävän oleellisia valmisteluita.
On niitä vaatepinojakin jo vähän esillä siellä sun täällä..sopivasti näin syksyn kynnyksellä saa niitä kesävaatteita laitella syrjään, niin tänä vuonna hyppäävätkin vielä matkalaukkuun! Matkavakuutukset tarkistettiin kuntoon vielä kerran ja matkalaukkuasioita katsottiin myös pikkusen tarkemmin. Taidetaan me sinne yksi tyhjäkin laukku kuskata, kun sitten Pheasant Lane Mall’ssa kuitenkin eräät innostuu ja täyttää senkin laukun.
Tuo tonnin pongaus meni ihan pepulleen kun Jack sen läväytti tuosta näytölleen. Pahoittelumme siitä. Seuraava kommentoija saa sen ylläripyllärin reissusta – ilmianna itsesi tähän postaukseen! :) Ja laitetaan me niitä pongauksia myöhemminkin, jos joku jäi kovasti tätä harmittelemaan. ;)
Daisy
Juuri kun alkoi näyttää selvältä millainen reitistä muodostuisi, niin heti löytyi googlen avulla uusi paikka, jossa pitää vierailla. Koska joukkueessa on mukana myös farmari, niin onhan silloin päästävä tutustumaan John Deeren kotiin Moline IL’ssa! Kovin suuri tuo koukkaus ei kuitenkaan ole, sillä Memphis-Chicago välinen ajomatka kasvaa 9 tunnista 11 tuntiin.. Sen verran kuitenkin pitää ajon rytmitystä muuttaa, että 23.-24.9. väliselle yölle valittiin uusi kirkonkylä..
Tämän hetkisen suunnitelman mukaan yöt vietettäisiin seuraavissa paikoissa:
Los Angeles CA-
Las Vegas NV-
Grand Canyon AZ-
Albuquerque NM-
Amarillo TX-
Oklahoma City OK-
Memphis TN-
Springfield IL-
Aurora IL-
Chicago IL.
Pituutta reitille kertyy 2751 mailia, eli n. 4400km. Joka vastaa n.43 ratin takana vietettyä tuntia. HIT THE ROAD JACK!
Jack
On me oikeesti näitä palavereja pidetty, mutta ei ihan jokaisesta oo tehty muistiota eikä pöytäkirjaa. Lähtöön on enää muutama yö aikaa ja tänään katsasteltiin viime hetken tarvikehankintoja… Sen lukijat varmaan tiesivät, että lentokoneessa nesteet pitää pakata 0,5 l:n läpinäkyvään muovipussiin ja nesteitä ei saa olla mukana yli 50 ml:n astioissa. Mutta tiesittekö sen, että suomalaisvalmisteisia Amerzip-lentokonemuovipusseja on tarjolla paikallisessa kitimarketissa? Siis juuri tätä käyttötarkoitusta varten tehdyt pussit! Alas minigrip ja ziplock – kauan eläköön Amerzip!
Taco-lautasten äärellä Jack esitti lähes retorisen kysymyksen, että “ni oliks se reitti nyt päätetty ja sovittu?” Hank tähän kommentoi, että “niin mennäänkö Tampereen vai Forssan kautta Helsinkiin..?” Ei oo meillä siis huolta huomisesta kun ongelmat ovat tämän tasoisia! :) Mutta Memphisiin mennään, etsitään Elvis!
Rahalaitos muisti tällä viikolla kahta meistä uudella Visa-kortilla. Sinällään lupaavaa ja hyvä juttu, mutta vanhalla Visalla on tehty erinäisiä varauksia ja tässä uudistuksessa on päätetty muuttaa myös korttien numerot! Great! Vanhan kortin pitäisi toimia edelleen hyvin, mutta niinhän sitä monen muunkin asian pitäisi toimia. Valuuttaa emme ole vielä käyneet vaihtamassa, mutta onhan näitä päiviä tässä.
Los Angelesin palojen on todettu olevan tuhopolttoja. Mutta palavat edelleen. :P
Daisy ja taustalla Baby, Jack, Kate, Hank ja Peggy
Tänään suuntana oli kaupunki. Tarvelista ei mahdu enää yhdelle paperille, joten välillä täytyi hakea tarvittavia. Listassa luki lentosukkia, kengät, laukku (tai laukkuja) ja muuta tuiki tärkeää. Laukulle oli asetettu erilaisia vaatimuksia. Siitä pitää saada hihnaa säädettyä, vetoketju on ihan ehdoton ja sisällä olisi vetoketjullinen pikkutasku. Yksi laukku nämä vaatimukset täytti! Tadaa, yllättäen Marimekkoa! Nyt ei siis ole lentokentillä KENENKÄÄN vaikeuksia tunnistaa tätä suomalaista seuramatkaryhmää. Tässä siis laukku, johon täytyisi mahtua mm. kamera, miniläppäri, pari pokkaria, allergialääkkeet yms…
Laukku on Marimekon Setri ja sukat KS Socksit eli siis Nanson lentosukat.
Kiitoshei.
Kate
Hyvin on apteekin väki koulutettu; matkaajista kaksi kävivät toisistaan tietämättä eri apteekeissa hankkimassa matkalle tarvittavaa ensiapuvarustusta ja lähes sanalleen samat vastaukset tarpeellisista tuotteista saimme. Nyt meillä siis on suunnilleen tuplaten kaikkea, mutta haitanneko tuo. Varmistuksen varmistusta.
Föösteidkitti sisältää:
..ja suursuosikiksi nousutta käsidesiä ja desinfiointilappuja ja ties mitä desigeelejä germien ja muitten pöpöjen tappamiseen. Etanolin tuoksu lemahtaa jo nenään.
Pienesti alkaa matkapaniikki (panik, panic) noustaa jo päätään, mutta onneksi ei ole juuri aikaa ehtiä miettiä sitä paniikkia. Tästä lähtien lupaamme blogiin postauksen joka päivä lähtöpäivään asti – tule siis pian takaisin!
Kate, Daisy ja Baby
Ehkä nähdään Elvis! Oklahoma Cityn jälkeen matka saattaakin jatkua halki Arkansasin kohti Memphisiä, TN. Kiekka tuo lisää ajoa noin 3 tuntia..ja se on sen arvoista varmasti! Memphisin kävijöitä täällä..?
Ja kuvia pyydettiin..ehkä jotain pientä tuonne rakennetaan, mutta ainakin semi-anonyymeinä pysymme. :)
Pikainen päivitys vain matkasuunnitelmaan, palaan asiaan kun asiaa on.
Daisy
Hah, pitkään aikaan en olekaan nähnyt mitään niin hauskaa kuin kansainvälinen ajokortti! Tää nyt oli vähän tämmönen just-in-case-hankinta, mutta reissun kuskeilla nämä nyt siis ovat kätösissä. Kortti voisi suoraan olla 50-luvun Neuvostoliitosta (vaikkei kukaan meistä ole siellä silloin käynytkään) ja ei sen kauneutta lisää yhtään se, että Daisy ja Kate kävivät meikittä, tukka likaisena otattamassa sen korttiin tarvittavan valokuvan. Jos joku välttämättä haluaa tällaisen NL-henkisen teoksen itselleen hankkia, niin Autoliitosta näitä saa – hinta 28 e!
Se “muita vajavaisuuksia” otsikossa tarkoittaa sitä, että retkellä on mukana myös yksi insuliinidiabeetikko. Supervirallisen näköinen todistus “Saan kantaa mukanani insuliinipiikkejä jne.” on lähes em. asiakirjojen kaltainen. Juu, me ollaan Suomesta, sieltä next to Russia! :P Mitä enemmän leimoja, sitä virallisempi – niinkö se menee?
Daisy
Jokusen kerran olemme ehtineet jo miettiä, millaista se matkanteko on pikkulapsen kanssa. Kokemusta ei asiasta ole - pientä Suomen matkailua lukuunottamatta. Nukkuuko se ikinä ja jos nukkuu, niin missä nukkuu..mitä se syö, liikkuuko se jo silloin, missä lentokoneessa voi vaihtaa vaipan..jos nämä oleelliset asiat mietityttää jo näin paljon, niin voitte ehkä kuvitella, miten paljon olen ehtinyt miettiä ties-mitä-missä-voin-kuljettaa-d-tipat-asioita! :) Ennen suuren paniikin nostattamista, yritämme palauttaa mieleen, että Baby ei itse osaa näistä stressata vielä, joten miksi meidänkään toisaalta pitäisi.
Lentoja varatessamme tuli puhe baby coteista; ne semmoiset ensimmäisille penkkiriveille kiinnitettävät pienet sängyt. Vaikkei baby siinä vaiheessa ollut kuin pari kuukautta vanha, mitat tuntuivat jo auttamattoman pieniltä. Pitkälle Lontoo-Los Angeles -lennolle ei baby cotia olisi kuitenkaan edes saanut kun American Airlines ei niitä enää tarjoa. Se siis siitä. Sen jälkeen laskettiin, kuinka monta syliä on käytettävissä ja jaettiin se lentotunneilla..jokaiselle tulee 3-4 puolen tunnin pätkää! :o) Noei, siis sylkyssä Baby nyt matkustaa ja hyvä, että sylkkyjä on useampia, niin äiti ja iskä saa ehkä pieniä taukoja jossain välissä esimerkiksi gourmet-ruuan nauttimiseen.
Entäs sitten lentokentillä? Matkarattaita emme ajatelleet ottaa mukaan ollenkaan vaan kuljetusvälineen virkaa hoitaa reppu. (joka siis piti tietenkin vaihtaa, että sai paremmin tyyliin sopivan kuosin!) Onko lentokentillä käytettävissä rattaita? Itsellä ei asiasta ole mitään muistikuvaa…Tien päällä USA:ssa ei ehkä rattaille niin hirveästi edes olisi käyttöä ja reppuilu kun on muutenkin todettu äärettömän käteväksi tavaksi liikkua. Näillä mennään.
Mun pieneen siniseen kirjaan on jo kirjattu sivun verran Ota Mukaan -asioita ja siinä listassa lukee ehkä kuuteen kertaan, että ‘puhdistuspyyhkeet.’ Mulla on vissiin ajatus selviytyä ongelmasta kuin ongelmasta niiden avulla! :) Siinä maassa, jos jossakin, on tarjolla ruokaa jokaiseen makuun ja Babyn tarkka makuaisti on jo Ameriikan ruuat hyväksynyt ennakkoon. (äitin <3lla tekemä porkkana ei aina mene, Gerberin tätin tekemä uppoaa aina!) Syöpöttely ei siis liene ongelma. Kanssamatkaajat ovat etukäteen varoitelleet minua pakkaamasta kestovaippoja kyytiin..pyyntönne on huomioitu ja paikalliset huggikset tms pääsevät testiin. Babyn autoistuin saadaan toivottavasti vuokraamon kautta hoidettua, ainakin sellainen on sinne valmiiksi varattuna.
Palaan lasten-kanssa-matkailu-pohdintojeni kanssa myöhemmin asiaan kun jotain oleellista kirjoitettavaa aiheesta taas on. Jos tänne joku eksyy vinkkiensä kanssa, niin jaa toki ajatuksesi! :) Oman postauksen ehkä ansaitsisi myös retki valokuvaamoon kun Babysta käytiin ottamassa passikuva. Onneksi kuvaamo tarjosi takuun, että jos ei viranomaisille otos kelpaa, niin saamme uuden..mutta kyllä se 24. otos sitten tosiaan kelpasi!
Baby ja Daisy kuittaa!
